Terveisiä Latviasta!

Tiistaina 9.4 allekirjoittaneella (Susannella) oli ihan pientä matkajännitystä ilmassa! Minulla ja Miralla oli edessä meidän molempien ensimmäinen Erasmus matka. Mukana oli myös Päivi, joka olikin jo syksyllä käynyt Unkarissa. Aamulla laukut odottivat eteisessä pakattuna ja niiden vieressä odotti myös maskottimme Salama, joka odotti oman matkalaukkunsa kanssa ihan yhtä jännittyneenä matkaan lähtöä. Salamahan alkaa olla jo aika konkari tuossa reissaamisessa, koska silläkin on takana jo Unkarin reissu ja nyt se on päässyt Latviaankin jo!

Lähdimme matkaan aika räntäisestä Suomesta. Keli oli ottanut takapakkia, eikä Latviassakaan valitettavasti ihan keväisiin lukemiin päästy... Mutta se ei kyllä ollenkaan latistanut matkatunnelmaa. Onneksi meillä on kaikilla hyvät joka säähän sopivat varusteet, koska eihän ole huonoa säätä, on vain huonot varusteet!

Yövyimme koko reissun ajan Riikassa, Latvian pääkaupungissa. Tiistai olikin ihan vain matkapäivä, jonka kulutimme tutustumalla hotelliimme Hanza Hoteliin ja sen lähialueisiin. Ensivaikutelma itselleni Riiasta oli sen upeaakin upeampi arkkitehtuuri! Upeita hienosti säilyneitä jugendtyylisiä rakennuksia oli joka puolella. Niiden kontrastina oli paljon vanhoja puurakennuksiakin, jotka olivat upean rappioromanttisia. Tiistaina etsimme myös valmiiksi reitin rautatieasemalle, koska seuraavana aamuna meillä oli edessä aikainen herätys, kun pitäisi ehtiä junaan!

Keskiviikolle meille oli sovittu ensimmäinen tutustuminen Babiten kylässä sijaitsevaan päiväkotiin. Tämä oli se meidän reissun pääkohde, jossa Latvian tiimi työskentelee. Lähdimme matkaan junalla, Salamaa ja allekirjoittanuttakin hiukan jännitti, koska kumpikaan ei ennen ollut matkustanut ihan tavan junassa. Matka meni kuitenkin hienosti, ikkunasta maisemia ihastellen. Babitessa meitä oli vastassa Latvian päiväkodinjohtaja Ingrida, jonka johdolla me kaikki siirryimme päiväkodille. Kävellessä ehdimme jo hiukan tutustua muiden maiden tiimiläisiin. Mukana siis tällä matkalla oli väkeä Ruotsista, Unkarista, Turkista, Espanjasta ja tietenkin Latviasta.

Päiväkodille saavuttuamme huomio kiinnittyi ensin sen valtavaan piha-alueeseen. Heillä oli valtava aidattu piha, jossa oli panostettu koristeisiin. Selvästi oli pääsiäinen tulossa ja se näkyi. Pihaa oli koristeltu lasten tekemillä askarteluilla ja niitä oli ripoteltu ympäriinsä puihin ja pensaisiin. Heillä oli lukolliset portit, joten heillä ei ollut huolta, että kukaan kävisi pihalla sotkemassa päiväkodin ollessa kiinni.

Päiväkodissa oli tällä hetkellä n. 80 lasta hoidossa, iältään he olivat tällä hetkellä 1,5-6 vuotiaita. Päiväkoti oli kuitenkin kasvamassa lähiaikoina, koska heillä oli paljon perheitä jonottamassa hoitopaikkaa.

Ensimmäisenä meidät jaettiin pienempiin ryhmiin ja kiersimme niissä kokoonpanoissa sitten vuorotellen ryhmätiloissa. Lapset olivat iloisina ja innokkaina meitä vastassa, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Osa heistä puhui kyllä englantiakin vähän, joten pieniä kuulumisia saimme vaihdettua ihan sanoin. Muuten yhteisen kielen puuttumista paikkasi elekieli ja yhteisenä kielenä toimii molemminpuolinen innostus ja ilo oppia uutta!

Kahdessa lapsiryhmässä oli meneillään lintuteema ja heillä olikin askartelut siihen liittyen menossa. Toisessa ryhmässä parhaillaan rypisteltiin serviettejä palloiksi ja niistä syntyikin upeita joutsenia. Heillä askarrellessa kaikki lapset tekivät samaan aikaan askarteluja, me kun yritämme vähän jakaa lapsia pienryhmiin, niin on sitten aikaa auttaa ja havainnoida jokaista ja kaikki saavat paremmin keskittyä omiin puuhiinsa.

Ryhmiin tutustumisen jälkeen meille esitettiin lasten toimesta tervetulokonsertti! Olipa aivan mahtavaa ja me aikuiset olimme vähintään yhtä innoissamme kuin lapsetkin! Heillä oli oma musiikinopettaja päiväkodilla ja jokaisella ryhmällä oli 2x30min musiikkitunti viikossa. Heillä oli käytössään kokonainen sali, jossa kaikki soittimet olivat koko ajan esillä ja saatavilla. Ja niitä oli paljon! Lapset käyttivätkin tervetulokonsertissa joitakin soittimia, mm. xylofonia ja kelloja. Eräässä esityksessä heillä oli kaikilla eriväriset kellot kädessä ja vuoroin helistettynä ne muodostivat kauniin melodian. Heillä oli myös paljon itsetehtyjä soittimia, mekin opimme myöhemmin muutamia hauskoja keinoja tehdä soittimia luonnonmateriaaleista ja kierrätysmateriaaleista.

Konsertin jälkeen meillä oli järjestetty yhteistä toimintaa muiden erasmuslaisten kanssa siksi aikaa, kun heidän liikunnanopettajansa järjesti meille ja lapsille yhteistä puuharataa ulos!

Pullosoittimen ääni muistuttaa marakassia.

Ingridan johdolla meillä oli aikuisille suunnattu musiikkityöpaja, jossa tutustuimme toisiimme leikkien ja tanssien ja soittaen. Tässä kohtaa käytimme soittimina luonnonmateriaaleja, kuten keppejä, kiviä ja käpyjä! Näitäpä meiltäkin täältä suomesta helposti löytyy, joten kokeiluun menevät kaikki! Käpyjen soittamista ollaankin ja Natiaisissa kokeiltu ja Nassikat ovat tehneet soittimia pulloista.













Työpajan jälkeen saimmekin tutustua lapsiin paremmin ulkoliikunnan merkeissä. Meilläkin on n. kerran kuukaudessa talon yhteisiä liikuntatuokioita pihalla, joissa joskus teemme tällaisia tehtävärasteja, joita meille oli nyt järjestetty. Heillä on aiemmin mainittujen musiikkituokioiden lisäksi jokaisella ryhmällä 30min musiikkiliikuntaa joka viikko liikunnanopettajan johdolla. Tällä kertaa oli aarteenetsintää, ulkopalapelin kokoamista, temppurataa ja erilaisia palloleikkejä. Aamupäivä hujahti tosi nopeasti touhutessa! Ja vaikka ensi vaikutelma heidän pihastaan oli, että se on suuri, niin se sai uuden merkityksen, kun kiersimme talon taakse ja piha vain jatkui jatkumistaan.

Palattuamme Babitesta Riikaan, meillä oli sinne järjestetty kaupunkikierros. Ilma oli varsin kylmä, mutta kierros oli kaiken kävelemisen arvoinen! Oman oppaamme johdolla katsastimme kaikki tunnetuimmat maamerkit, kuten useita kirkkoja, kirjaston, vapauden monumentin, mustapäiden talon.. ja monia muita paikkoja, muun muassa zeppeliineihin rakennetut kauppahallit, joissa oli myytävänä kaikkea mitä voi vaan kuvitella! Täällä olisi saanut kulutettua aikaa, vaikka kuinka kauan! Kaikille aisteille oli kyllä tarjolla jotain ja toivoisinkin ne kaikki äänet, tuoksut ja värit saisi jotenkin välitettyä teille lukijoillekin!

Torstaina oli edessä toinen päivämme Babitessa, nyt mekin olimme jo Salaman kanssa ihan konkareita junamatkustajia! Tiesittekö että suomalaiselle metsäjänikselle ei tarvinnut ostaa omaa lippua junaan? Se sai ihan luvan kanssa matkustaa jäniksenä! 

Perillä Babitessa jatkoimme musiikkiteemalla. Lapset esittivät meille tänäänkin laulujaan ja leikkejään ja osa niistä olikin säveliltään meillekin tuttuja. Varmaan jos aikaa olisi ollut enemmän, niin olisi paljastunut, että leikimme varmaan paljonkin samoja leikkejä täällä suomessa ja muualla maailmassa. Tänään tutustuimme lisää heidän soittimiinsa ja opimme myös miten tavallista paperiarkkia voi käyttää soittimena, tätä tulemme kokeilemaan ihan pian ainakin Natiaisten ryhmässä! Musiikkihetken jälkeen siirryimme vielä hetkeksi touhuamaan lasten kanssa pihalle. Lapsille kuitenkin koitti hetken kuluttua lounasaika ja tuli aika vilkuttaa toisillemme heipat. Tämä oli viimeinen vierailumme päiväkodilla ennen kotiinpaluuta. Me aikuiset jäimme vielä hetkeksi leikkimään ulos leikkivarjon kanssa. Opimme kuinka sen avulla voi tehdä tulivuoren, kuinka jännää!! Ja meidänkin päiväkodista löytyy tähän tarvikkeet, joten ihan varmasti menee kokeiluun lasten kanssa! Mekin pääsimme onneksi tässä kohtaa vähän lounastamaan, sillä olikin jo nälkä kaiken toiminnan jälkeen ja edessä olisi vielä pitkä päivä Jurmalassa. 

Lounaan jälkeen siis takaisin junaan ja matkustamaan Jurmalaan. Kävimme kaupungin museossa ja tutustuimme muihinkin nähtävyyksiin omaan tahtiimme kävellen. Kun etsimme tietämme näkötornille, löysimme pääsiäismunapuiston!! Arvatkaa karkasiko Salama ihan heti munat nähtyään? Se kiipesikin sitten sen kaikista suurimman munan päälle tähystämään, näkyisikö näkötornia missään. Näkyihän se, ihan parin sadan metrin päässä.. Ja Salaman oli tietenkin päästävä näkötorniinkin, jonka huippu kohosi puiden yläpuolelle! Se halusi sitten jonkun meistä kantamaan itsensä torniin, raput kun olivat sille liian korkeat nousta. Seurakseen se valitsi minut, eli Susannen ja lähdimmekin kunnianhimoisina yrittämään huipulle. Mutta ihan ylös asti ei päästy, kun toisella meistä (Susanne ja Salama olivat siis tornissa) meni pupu pöksyyn.. en kerro kummalla! Tutustuimme vielä hetken nähtävyyksiin ennen yhteistä illallista ja paluuta Riikaan.

...ja ylhääntä.

Näköalatorni alhaalta...

Tässä puumajassa metsäkoululla vierailevat
 lapset saavat leikkiä.

Perjantaina lähdimme retkelle Annan metsäkoululle. Matkaan lähdimme minibussilla, joka on varmasti kyydittänyt ennenkin suomalaisia, kun sen sisällä oli tuttuja varoitus ja infotekstejä ihan suomeksi. Metsäkoulusta meille kerrottiin, että se oli toiminut jo 10 vuotta ja sen takana toimii yritys, joka pitää mm. opetustuokioita lapsille pyynnöstä ja kertoo muun muassa metsänhoidosta, puista ja puutarhanhoidosta lapsille. Tiloja sai myös vuokrata muuhun käyttöön, sisältä löytyi upeat majoitustilat. Yritys kasvatti alueellaan puita, pensaita ja muita taimia, joita sitten tarvittaessa voitiin siirtää tai istuttaa muualle maisemointia varten. Heillä on myös käytössään taitoa ja välineet siihen, että kokonaisia puita voitiin siirtää elävänä uuteen paikkaan esimerkiksi rakentamisen tieltä. Näin puulle saatiin mahdollisuus uuteen elämään ja se sai jatkaa kasvuaan vielä rauhassa.






Infon jälkeen siirryimme metsäkoulun pihalle grillaamaan ja pitämään pienen läksiäisseremonian, jossa hyvästelimme toisemme ja meille jaettiin todistusten lisäksi pienet lahjat kiitokseksi vierailusta. Seremoniassa vielä hiukan heittäydyimme tanssimaan, laulamaan ja leikkimään yhdessä. Salama pysytteli hiukan sivummalla tällä reissulla, koska metsäkoulun tilalla asusti pikkuinen Noira koira, jonka reuhaaminen hiukan jännitti Salamaa. Onneksi Noira ei edes huomannut Salamaa, kun tarjolla oli niin monenlaisia herkkuja, että sen aika meni niiden havittelemiseen. Valitettavasti kovin paljon herkkuja ei Noirallekaan jäänyt, sillä latvialaiset onnistuivat tarjoamaan jälleen kerran aivan loistavaa ruokaa. Kun vatsat olivat täynnä ja läksiäisseremonia oli suoritettu, niin siirryimme takaisin bussiin ja hyvästelimme toiset tiimit samalla, osalla kun kotiinlähtö koitti jo perjantain puolella. Me jäimme kuitenkin nauttimaan latvaista vielä yhdeksi vuorokaudeksi ja kotiinpaluu koitti sitten lauantaina.


Reissu oli aivan todella mielenkiintoinen. Kotiin tai pikemminkin töihin viemisiksi tarttui mukaan niin monen monta ideaa ja ajatusta, joita käyttää omassa työssä. Saimme mukaan paljon hyvää materiaalia, musiikkia leikkihetkiltä ja myös ohjeita joihinkin leikkeihin, joita on kiva meidän lapsille opettaa.

Seuraava erasmus matka onkin jo toukokuussa ja silloin reissuun lähtevät Pia, Annika ja Senni. Kuulumisia sieltä odotellessa! 

Susanne Laine, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja