Nassikat metsäretkellä

Suunnittelemme ryhmämme retket yhdessä lasten kanssa ja tällä kertaa päätimme lähteä metsään. Usein lapset äänestävät puistoretket mieleisemmiksi, mutta nyt aikuisten hyvällä esipuheella metsä voitti.
 
Sää oli harmaa ja vettä oli tihuttanut aamusta asti, joten koko kuravaatearsenaali piti pukea ylle (kurahousut, sadetakki, kurarukkaset sekä kumisaappaat). Omatoimisuuteen kannustetaan, ja tottuneesti Nassikat kuravermeet päälleen pukevatkin, apuja tarvitaan lahkeiden kanssa ja pienempiä toki autetaan enemmän.


Matka lähimetsään ei ole pitkä, joten lapset jaksavat kävellä hyvin, ja energiaa jää vielä metsässä telmimiseen. Aluksi ihmettelimme luonnon muuttumista, maisema oli aika karua. Lapset huomasivat että kaikki lehdet olivat tippuneet maahan ja muuttuneet ruskeiksi. Tutkimme myös mustikan ja puolukan varpuja. Erot varpujen välillä huomattiin heti: puolukassa oli vielä lehdet. 
Varpuja kerättiin ryhmäämme koristeeksi, pöytiin ja askarteluihin.





Metsässä on paljon kiviä ja lapset ovatkin taitavia kiipeilijöitä. He kiipeävät kiville ja hyppäävät rohkeasti alas. On hienoa nähdä, että lapset jotka sisäjumppahetkillä saattavat olla arkoja liikkujia, innostuvat luonnossa kokeilemaan taitojaan.








Olimme jutelleet lasten kanssa ennen retkeä, että voisimme tehdä yhdessä luonnonmateriaaleista vanhaan akvaarioon Jouluisen asetelman, ikään kuin maiseman. Lapset innostuivat asiasta ja retkellä kerättiin keppejä, varpuja, käpyjä, jäkälää jne. Kun olimme keränneet riittävästi materiaaleja, ja energiaa purettu kivillä kiipeilyyn sekä hyppelyyn, oli aika jatkaa matkaa. Pienillä kivisillä metsäpoluilla kävely on hyvää tasapainoharjoittelua niin lapsille kuin meille aikuisillekin.





Paluumatkalla lapsille olikin mukava yllätys: piipahdimme katsomassa kanoja työntekijämme pihapiirissä. Olipa siinä ihmettelemistä kerrakseen kun kanalan emäntä kertoi meille faktoja mm. munimisesta. Saimme tietää että ruskeat kanat munivat ruskeita munia ja valkoiset kanat valkoisia, ja todisteena saimme nähdä ruskean munan, joka löytyi ”munimispesästä”.

Onnistunut retki ja opimme taas uusia asioita luonnosta sekä saimme liikkua puhtaassa luonnossa lähellä päiväkotiamme.

Pia Savolainen, varhaiskasvatuksen opettaja