Unkarilaisessa päiväkodissa

Pääsimme Paksin vierailulla tutustumaan kolmeen päiväkotiin. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi päiväkotien pihoihin. Ne olivat suuria ja sinne oli sijoiteltu myös pedagogista oppimateriaalia. Päiväkotien sisätilat olivat yleisilmeeltään melko kuluneita ja ahtaita. Tämä ei kuitenkaan näkynyt aikuisten ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa, vain kaikista päiväkodeista välittyi lämmin tunnelma.

Unkarissa järjestelmä suosii alle 3-vuotiaiden lasten hoitamista kotona. Siksi vierailemissamme päiväkodeissa ei ollut pienten ryhmiä lainkaan. Myös henkilöstömitoitus on erilainen. Suomessa meillä on isojen puolella yksi aikuinen seitsemää lasta kohden. Unkarissa ryhmässä on 25 lasta ja vain kaksi aikuista. Toki heilläkin on mahdollisuus saada ryhmään avustaja, jos ryhmässä on lapsia, joilla on erityistarpeita.

Toisin kuin meillä Suomessa, varhaiskasvatus ei Unkarissa ole osa koulutusjärjestelmää. Kuitenkin varhaiskasvatuksella on tärkeä merkitys unkarilaisessa yhteiskunnassa. Myös heillä korostetaan leikin merkitystä ja lapsuutta itseisarvona. Lapsille opetetaan hyvää käytöstä, ryhmässä toimimista ja itsestä huolehtimista. Päiväkodit ovat erikoistuneet tiettyyn teemaan ja vanhemmat valitsevat lapselleen ja omiin arvoihinsa ja toiveisiinsa parhaiten sopivan päiväkodin.

Hetszinvirag

Tämä päiväkoti on luontopäiväkoti. Vaikka se sijaitsee aivan Paksin keskustassa, on suojaiselle sisäpihalle onnistuttu luomaan keidas, joka antaa mahdollisuuksia luonnon tarkkailuun.

Tässä lapset saavat yrittää hypätä yhtä pitkälle kuin kuvien eläimet.

Päiväkodin pihalla oli paljon istutuksia ja myös pieni yrttitarha, jota hoidetaan yhdessä lasten kanssa. Piha on jaettu seitsemään eri alueeseen, joista jokaisella on oma teemansa. Alueilla on oppimismateriaalia, joiden avulla lapset voivat "opiskella", kokeilla ja tutkia luonto- ja ympäristöasioita.








Sisällä oli paljon viherkasveja ja akvaarioita, yhdessä huoneessa jopa kilpikonnaterraario. Henkilökunnan taukotila toimi myös "tutkimishuoneena". Sinne oli kerätty paljon materiaalia ja kirjallisuutta, jota lapset voivat tulla tutkimaan yhdessä aikuisten kanssa. Esillä oli mm. lintujen sulkia ja -munia, erilaisia siemeniä ja keppejä. Ehkä hauskin kokoelma oli hiekkapurkit. Lapset olivat tuoneet lomamatkoiltaan tuliaisena hiekkaa lasipurkissa.

Kishegyi

Tämä päiväkoti on erikoistunut taiteisiin. Päiväkodin käytäville ja eteisiin on kerätty erilaisia vanhoja tavaroita lasten ihasteltavaksi. Yhdellä seinällä oli kokoelma vanhoja 
soittimia, yhteen nurkkaan oli rakennettu näkymä entisajan kodista. Pihalla on esiintymislava, jolla aikuiset esittävät lapsille näytelmiä.









Huomioi pöydän korkeus!

Päiväkoti Kishegyissa kasvattajat havainnoivat lapsia ja etsivät heidän lahjakkuuttaan tietylle taiteenalalle. Kun lahjakkuus on löytynyt, aletaan sitä tukea antamalla lisäopetusta siitä aiheesta esim. musiikista. Tämä ajattelu poikkeaa meidän suomailaisten kasvattajien näkemyksestä. Meillä on tapana antaa kaikkien lasten kokeilla kaikkea ja löytää itselleen mieluisa harrastus. Meille on tärkeämpää lasten tekemisen ilo: ei haittaa, vaikkei osaisi kunhan on hauskaa. Karrikoiden voidaan sanoa, että unkarilaisessa järjestelmässä tuetaan lahjakkuuksia, meillä kasvatetaan onnellisia keskinkertaisuuksia.

Mesevár 

Tämä päiväkoti on erikoistunut satuihin ja tarinoihin ja liikuntaan. Päiväkodin läheisyydessä on urheilupuisto, joka tarjoaa mahdollisuuden eri liikuntamuotojen harjoitteluun.

 

Päiväkodin valtavalla pihalla on monta leikkialuetta. Jokaisella ryhmällä on oma nimikkoalue omine hiekkalaatikkoineen, liukumäkineen ja keinuineen. Vaikka väliaitoja ei ole, lapset kuulemma pysyvät hyvin omilla alueillaan eivätkä karkaile toisten ryhmien alueille. Toki aikuisen luvalla voi mennä leikkimään toisessa ryhmässä olevien kaveriden kanssa.

Paksissa vanhemmat osallistuvat paljon päiväkotien toimintaan. Muutaman kerran vuodessa järjestetään päiväsaikaan retkiä ja teemapäiviä, joille vanhemmat osallistuvat lastensa kanssa. Vanhemmat tekevät retkillä ruokaa lapsille ja osallistuvat muutenkin järjestelyihin. 

Ehkä meilläkin voisi olla vanhempainyhdistyksiä ja enemmän yhteisöllistä toimintaa?


Päivi Ahola, päiväkodinjohtaja