Yllättävä yhteydenotto

Yllätys oli suuri, kun eräänä aamuna Unkarin matkamme jälkeen avasin sähköpostin. Olin saanut viestin Soyoung Shin nimiseltä henkilöltä. Hän kertoi olevansa kiinnostunut Rauhalan päiväkodista ja haluavansa haastatella minua.

Ensimmäinen ajatus oli, että tämän täytyy olla huijausta. Kuinka joku korealaistoimittaja voisi olla kiinnostunut pienen Loviisan pienestä päiväkodista! Epätietoisena kysyin apua kaupungin viestinnästä. Heiltä sain vinkkejä viestin aitouden selvittämiseen. Pienen tutkimustyön jälkeen vaikutti siltä, että kyseessä saattaisi olla ihan oikea henkilö. Ennen kuin ehdin pidemmälle, sain häneltä uuden viestin, jossa hän ihmettelee etten ole vielä vastannut. Tyyppihän tuntuu olevan tosissaan!

Siitä alkoi sähköpostikirjeenvaihto. Selvisi, että Soyoung asuu Suomessa, mutta tekee töitä korealaiselle uutiskanavalle. Hän tekee juttuja Suomesta, suomalaisista sekä korealaisista Suomessa. Rauhalan päiväkodin hän oli bongannut Uusimaa-lehden Erasmus-projektiamme käsittelevästä nettiuutisesta. Erityisesti hän kiinnostui ulkoilun suuresta määrästä päiväkodissa sekä luonnon ja ulkoilun pedagogisesta hyödyntämisestä.

Sovimme, että hän voi tulla tutustumaan päiväkotiimme ja kuvaamaan toimintaamme. Vanhemmilta kysyttiin lupa lasten kuvaamiseen. Lapsille oli kerrottu, että korealainen toimittaja tulee vierailulle päiväkotiin. Kartalta katsottiin missä Korea on. Matka Suomen ja Korean välillä on pitkä, siitä kaikki olivat samaa mieltä. Joku tuumasi, että "sen täytyy ajaa moottoritietä".

Onneksi ei tarvinnut ihan Koreasta asti tulla. Matka pääkaupunkiseudulta taittui mukavasti vajaassa tunnissa. Soyoung saapui sopivasti seuraamaan lasten saapumista päiväkotiin ja aamupalaa. Pääsipä hän haastattelemaan myös yhtä rohkeaa äitiä. Seuraavaksi ne tavalliset: aamupiiri ja sisätouhut. Leikkikerhossa laulettiin ja tanssittiin tänä aamuna. Kun lapset lähtivät ulos, totesi hän, että kaikkien toppavaruteiden pukeminen on varmasti rankkaa hommaa. Olisipa hän ollut näkemässä, kun kuravaatteita kiskotaan päälle!

Nassikat-ryhmä ystävällisesti otti hänet (ja minut) mukaan retkelle. Suuntasimme päiväkodin lähellä olevaan pikku metsikköön. Pia-ope näytti tabletilta kuvia mm. mustikan varvuista, kävyistä, sammelesta ja puista. Lasten piti etsiä niitä luonnosta. Keräsimme myös keppejä ja käpyjä askartelua varten. Ihmettelimme myös kauniin punaisia marjoja. Soyoung oppi, että ne olivat myrkyllisiä ja siten syötäväksi kelpaamattomia. Lapsethan tämän tiesivät jo!

Takaisin päiväkodilla olimme sopivasti lounasaikaan. Iloksemme lounaaksi sattui olemaan perinteistä suomalaista ruokaa: lihasoppaa. Soyoung sai maistaa myös piimää. Ja sitten päiväunille! Kaappisängyt hämmästyttivät toimittajaa.

Lasten päiväuniaikaan Soyoung teki vielä viimeiset haastattelut. Joimme suomalaiseen tapaan lähtökahvit ja hän lähti paluumatkalle pääkaupunkiseudulle. Me jäimme jännittyneinä odottamaan jutun valmistumista. Uutisen pitäisi tulla ulos noin kuukauden kuluttua.

Joskus elämässä täytyy ottaa rohkeita askelia. Joskus ne epäonnistuvat, mutta tällä kertaa riskin otto kannatti. Vastaaminen vieraan sähköpostiin toi suuren elämyksen - ei vain minulle, vaan koko päiväkodillemme. Moniko voi kehua olleensa Korean uutisissa? Sitten aikanaan kerrotaan juttuja: "Silloin kun mummo/vaari oli pieni ja päiväkodissa..."

Päivi Ahola, päiväkodinjohtaja